Abortti ja abortin hullujenhuone piirroksin...

En ole koskaan törmännyt piirroksiin tai maalauksiin, jotka kuvaisivat aborttia. Paitsi sattumalta syntyneitä omiani... itse tajusin tämän heti kun olin piirtänyt nämä kuvat.

Ja abortissahan tapetaan nainen... ja veistokset tapetaan iskemällä kasvot säpäleiksi... ja vertahan tässä tulee... ja joiltakin menee siis kasvot... Ja itseäänkö naisen pitäisi tämmöisestä täystuhosta syyttää? Onneksi kuvan veri on vain vanhaa kynsilakkaani...

Tiedättekö jonkun muun henkilön, joka puolessa tunnissa on vahingossa tullut kuvanneeksi oman elämäntarinansa ja varsinkin abortin... kaksi naista... kolme naista... yksi piilossa... jonkunlaisin krokipiirustuksin? Ja mies - tai miehet - ovat päättömiä, eivätkä kait sitten mitään kunnon miehiä ollenkaan...

Kun tein nämä, niin tilanne oli sellainen, että kurssin vetäjä meni pois ja antoi minulle tehtäväksi vetää ryhmää... Niinpä sitten syntyivät nämä kuvat... eivät kovin isoja... mustekynäpiirustuksia akvarellipaperille kokoa A5... Jospa en olisi jättänyt tätä piirustuspuuhaani kaiken elämässäni tapahtuneen omituisen vuoksi... voimaniko menivät? Nämä on tehty joskus vuonna 1993.

Jos tämä taideharrastukseni kiinnostaa niin olen koonnut vanhoja töitäni blogiini osoite: 

https://paintersgallery.blogspot.com

                                                 

Abortin hullujenhuone - Abortion Madhouse / 2007

                                                                                                                  16.08.2019 / IG                                   

Hei Prinsessa! Tekikö raskautesi sammakostasi prinssin vai muuttuiko prinssisi sammakoksi?

Olisi todella kiva, jos haluaisit kertoa tarinasi tänne!

15.08.2019

Blogin kirjoittaminen on lopetettu ainakin toistaiseksi...

OMAT HUONEET

Eteenpäin kuljen
takanani oven suljen
edessäni ovi avautuu
maailmani avartuu

ovi vie uuteen elämään
toiveenikin saa ehkä täyttymään
raotan ja avaan ovia
monenlaisia
salaisuuksien holveja

kukaan ei huoneistani mitään tiedä
itsekin kalustan niitä vielä
aivan ikiomia
huoneitani
rumia ja somia

uuden oven kun elämässäni avaan
toisen takanani suljen
omaa tietäni aina kuljen
ei mennyttä koskaan takaisin saa
ole tarkkana kenen kanssa huoneesi jaat

oveni eivät ole levällään
mitä voisi nähdäkään
siivoamattomat huoneeni tietenkin
kiireideni jäljet
pölyn peittämät nekin
ajan kuluttamat
sotkut
myös siksi oven takanani suljen
kun elämässäni eteenpäin kuljen

jaa huoneita kanssani
tule luokseni
sulje ovi takanasi
avaa edessäsi

muutto uusiin huoneisiin
aina uusi alku on
oikein verraton
ihanaa kun sellaisen välillä saa
huoneita kunnolla tuuletetaan
suolaa
leipää
uusiin huoneisiin kannetaan
onnea toivotetaan

2002 / 14.11.2015

07.06.2016 / IG

Synnytitkö kuolleen lapsen? Niin minäkin. Jutellaan!

Mitä jos ensin teet abortin syystä tai toisesta ja sitten synnytät kuolleen lapsen tai saat (toistuvia) keskenmenoja. Katuisitko aborttiasi jossain vaiheessa? Onko kukaan kertonut sinulle, että abortti, keskenmeno tai kuolleen lapsen synnyttäminen jättää sinulle kaipuun - haluat itsellesi elävän lapsen hinnalla millä hyvänsä. Ja entä jos lasta ei tule oli syy sitten mikä tahansa? Sekin on syy, että et löydä lapsellesi sopivaa isää... vuodet vierivät nopeasti ja kohta koittaa se aika, jolloin et sitten sitä lastasi enää voi saada ollenkaan.

Naisen elämä ja ura kietoutuu kaikki lasten saamisen ympärille. Sinulta kysytään kerta toisensa jälkeen hakiessasi hyviä töitä, että koska aiot "hankkia" ne lapset - onko sinulla edes kunnon parisuhdetta? Koska menet naimisiin? Mutta vuodet vain vierivät ja et pääse tekemään mitään uraa korkeasta koulutuksestasi ja kunnon kotitaustastasi huolimatta. Sitten alat lähestyä jo jotain noin 45 vuoden ikää ja alat havaita, että nyt alkaa jo ikäsyrjintä eikä sinulla ole vieläkään niitä lapsia... eikä taida olla kunnon isääkään lapsillesi, koska niitä lapsia ei ala kuulua... Onko miehesi sellainen, joka ei halua lapsia ainakaan sinun kanssasi - mikä mies?

Ja pian havaitset, että sinne se elämä meni kuin kankkulan kaivoon... alat odottaa, että pian pääset mitättömän pienelle vanhuuseläkkeellesi... olet tyytymätön kaikkeen vaikka et olisikaan katkera... Mietit missä oli vika, vaikka mitään varsinaista vikaa ei missään ollutkaan. Ehkä rauhoitut kun mietit, että ei tämmöiseen maailmaan olisi mitään omia lapsia kannattanutkaan saattaa, että ehkä heillä olisi ollut yhtä tyhjänpäiväinen elämä kuin sinulla itselläsi...

Raskaana oleminenkin on kokemus, joka kuuluu naisen elämään vaikka siitä ei syntyisikään elävää lasta...

07.06.2016  / IG