perjantai 16. elokuuta 2019

Abortti ja abortin hullujenhuone piirroksin...

En ole koskaan törmännyt piirroksiin tai maalauksiin, jotka kuvaisivat aborttia. Paitsi sattumalta syntyneitä omiani... itse tajusin tämän heti kun olin piirtänyt nämä kuvat.

Ja abortissahan tapetaan nainen... ja veistokset tapetaan iskemällä kasvot säpäleiksi... ja vertahan tässä tulee... ja joiltakin menee siis kasvot... Ja itseäänkö naisen pitäisi tämmöisestä täystuhosta syyttää? Onneksi kuvan veri on vain vanhaa kynsilakkaani...

Tiedättekö jonkun muun henkilön, joka puolessa tunnissa on vahingossa tullut kuvanneeksi oman elämäntarinansa ja varsinkin abortin... kaksi naista... kolme naista... yksi piilossa... jonkunlaisin krokipiirustuksin? Ja mies - tai miehet - ovat päättömiä, eivätkä kait sitten mitään kunnon miehiä ollenkaan...

Kun tein nämä, niin tilanne oli sellainen, että kurssin vetäjä meni pois ja antoi minulle tehtäväksi vetää ryhmää... Niinpä sitten syntyivät nämä kuvat... eivät kovin isoja... mustekynäpiirustuksia akvarellipaperille kokoa A5... Jospa en olisi jättänyt tätä piirustuspuuhaani kaiken elämässäni tapahtuneen omituisen vuoksi... voimaniko menivät? Nämä on tehty joskus vuonna 1993.

Jos tämä taideharrastukseni kiinnostaa niin olen koonnut vanhoja töitäni blogiini osoite: 

https://paintersgallery.blogspot.com





                                                 


Abortin hullujenhuone - Abortion Madhouse / 2007









































                                                                                                                  16.08.2019 / IG                                   

torstai 8. elokuuta 2019

Blogin kirjoittaminen on lopetettu ainakin toistaiseksi...

OMAT HUONEET

Eteenpäin kuljen
takanani oven suljen
edessäni ovi avautuu
maailmani avartuu

ovi vie uuteen elämään
toiveenikin saa ehkä täyttymään
raotan ja avaan ovia
monenlaisia
salaisuuksien holveja

kukaan ei huoneistani mitään tiedä
itsekin kalustan niitä vielä
aivan ikiomia
huoneitani
rumia ja somia

uuden oven kun elämässäni avaan
toisen takanani suljen
omaa tietäni aina kuljen
ei mennyttä koskaan takaisin saa
ole tarkkana kenen kanssa huoneesi jaat

oveni eivät ole levällään
mitä voisi nähdäkään
siivoamattomat huoneeni tietenkin
kiireideni jäljet
pölyn peittämät nekin
ajan kuluttamat
sotkut
myös siksi oven takanani suljen
kun elämässäni eteenpäin kuljen

jaa huoneita kanssani
tule luokseni
sulje ovi takanasi
avaa edessäsi

muutto uusiin huoneisiin
aina uusi alku on
oikein verraton
ihanaa kun sellaisen välillä saa
huoneita kunnolla tuuletetaan
suolaa
leipää
uusiin huoneisiin kannetaan
onnea toivotetaan

2002 / 14.11.2015

07.06.2016 / IG

Synnytitkö kuolleen lapsen? Niin minäkin. Jutellaan!



Mitä jos ensin teet abortin syystä tai toisesta ja sitten synnytät kuolleen lapsen tai saat (toistuvia) keskenmenoja. Katuisitko aborttiasi jossain vaiheessa? Onko kukaan kertonut sinulle, että abortti, keskenmeno tai kuolleen lapsen synnyttäminen jättää sinulle kaipuun - haluat itsellesi elävän lapsen hinnalla millä hyvänsä. Ja entä jos lasta ei tule oli syy sitten mikä tahansa? Sekin on syy, että et löydä lapsellesi sopivaa isää... vuodet vierivät nopeasti ja kohta koittaa se aika, jolloin et sitten sitä lastasi enää voi saada ollenkaan.

Naisen elämä ja ura kietoutuu kaikki lasten saamisen ympärille. Sinulta kysytään kerta toisensa jälkeen hakiessasi hyviä töitä, että koska aiot "hankkia" ne lapset - onko sinulla edes kunnon parisuhdetta? Koska menet naimisiin? Mutta vuodet vain vierivät ja et pääse tekemään mitään uraa korkeasta koulutuksestasi ja kunnon kotitaustastasi huolimatta. Sitten alat lähestyä jo jotain noin 45 vuoden ikää ja alat havaita, että nyt alkaa jo ikäsyrjintä eikä sinulla ole vieläkään niitä lapsia... eikä taida olla kunnon isääkään lapsillesi, koska niitä lapsia ei ala kuulua... Onko miehesi sellainen, joka ei halua lapsia ainakaan sinun kanssasi - mikä mies?

Ja pian havaitset, että sinne se elämä meni kuin kankkulan kaivoon... alat odottaa, että pian pääset mitättömän pienelle vanhuuseläkkeellesi... olet tyytymätön kaikkeen vaikka et olisikaan katkera... Mietit missä oli vika, vaikka mitään varsinaista vikaa ei missään ollutkaan. Ehkä rauhoitut kun mietit, että ei tämmöiseen maailmaan olisi mitään omia lapsia kannattanutkaan saattaa, että ehkä heillä olisi ollut yhtä tyhjänpäiväinen elämä kuin sinulla itselläsi...

Raskaana oleminenkin on kokemus, joka kuuluu naisen elämään vaikka siitä ei syntyisikään elävää lasta...

07.06.2016  / IG

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Äitien- ja Isänpäivänä monella voi olla vaikeaa!!!

Monella voi olla vaikeaa näin Äitienpäivänä ja siis vuodesta toiseen aina tuona päivänä!!! Ja Isänpäivänä sama juttu miehillä.






Tänään on jo Äitienpäivän ilta sunnuntaina 12.05.2019. Tulee kaikenlaista uutismateriaalia äideistä ja heidän lapsistaan. Mutta monelle äitienpäivä on myös tuskan ja tuskien päivä vuodesta toiseen ja heitä ei kukaan muista ja juuri tällainen erikoinen äideille omistettu päivä pahentaa heidän tilannettaan. Vastaavaa kokevat varmaan monet miehetkin Isänpäivänä.

- Kukaan ei muista äitejä, joilla on sairauteen kuollut lapsi tai esimerkiksi kehtokuolemaan kuollut lapsi tai useita keskenmenoja - ehkäpä useita kuolleita lapsia eikä yhtään elävää.

- Kukaan ei muista naisia, jotka ovat lapsettomia itsestään riippumattomasta syystä ja haluaisivat kovasti olla jonkun äiti ja joita saattaa vaikka koskettaa nykyaikainen ongelma, että isäksi sopivaa partneria ei vain löydy. Monenlaiset sairaudet saattavat tehdä naisesta vastoin tahtoaan lapsettoman.

- Kukaan ei muista naisia, joilla on vaikea suhde lapsiinsa.

- Kukaan ei muista äitejä, jotka ovat äitejä vastoin tahtoaan - ovat esimerkiksi synnyttäneet lapsensa raiskauksesta (ympäri maailmaa) eivätkä ehkä kykene rakastamaan lastaan siten kuin äiti, jonka lapsi on haluttu ja vieläpä syntynyt rakkaudesta.

- Kukaan ei muista äitejä, jotka ovat luovuttaneet lapsensa adoptioon tilanteen pakosta tai jostain muusta syystä.

- Kukaan ei muista äitejä, joilla on oikeasti paha olla äitienpäivänä, koska tuntevat olevansa huonoja ja täysin epäonnistuneita äiteinä.

- Kukaan ei muista äitejä, jotka kokevat, että heidän oma äitisuhteensa on ollut hirvittävä ja kärsivät siitäkin näin äitienpäivänä.

- Kaikki Äitienpäivään liittyvä problematiikka toistuu kipeänä joka vuosi yhä uudestaan ja uudestaan ja satuttaa... Ja moni varmaan kummaksuu sitä, että monilapsisia naisia yhä aina vaan nykypäivänä palkitaan... muita piiloäitejä ollenkaan muistamatta...

Näitä naisia ei kukaan palkitse. Ehkäpä näitä pitäisi jotenkin muistaa ja jos se ei sovi Äitienpäivään niin ehkäpä Kansainvälinen naistenpäivä on sellainen, että tämäkin pitäisi tuoda esille. Naisen identiteetti on yhä vain riippuvainen lasten synnyttämisestä ja hänen olemisestaan äiti eikä vain jonkun miehen partnerina ja uran tekemiseenkin liittyy se miten hän on lapsiasiansa hoitanut. Partnerisuhde voi katketa elämän aikana useaankin otteeseen, mutta äiti-lapsisuhde ei ikinä. Jokaisella meillä on ainakin yksi äiti eli nainen, joka on meidät kantanut ja synnyttänyt, vaikka joillakin olisi sitten useampiakin "äitejä", noita, jotka ovat heidät lapsuudesta hoitaneet.

Monessa meissä asuu pieni äiti sisällä jo lapsuudesta, mutta ei ehkä kaikilla. Pikkutyttöäiti on kuva, jonka Markku-setä otti Kallion kirkon "pappilantalon" pihanpuoleisella talon yhteisellä nk tampausparvekkeella. Toisessa kuvassa ovat vanhan koulurakennuksen edustalla tytöt keskikoulun viimeisen eli 5. luokan hassuttelupäivänä. Tytöillä oli paplarit päässä kuten kuvasta ehkä näkyy ja luokan pojat olivat sitä mieltä, että ne sopivat heille niin hyvin, että voisivat käyttää paplareita koulussa useamminkin. Kaikista kuvan tytöistä tuli äitejä ja uranaisia... 

Hyvää Äitienpäivän illan 12.05.2019 jatkoa ja ystävällisin terveisin,

Jo mummeli ja muutamista yllä mainituista syistä johtuen lapseton nainen

12.05.2019 / IG